:)

Pieni mies voi kohtuu hyvin:) Näppylöitä ei ole kauheasti, joka puolella muutamia, yhteensä ehkä noin 50?maximissaan vielä, mutta voihan niitä tulla lisääkin. Nyt nukkuu aamupäikkäreitä omassa sängyssään tyytyväisenä:) Eilen illalla pikkuisella oli lämpöä hiukan päälle 37, mutta ei enempää. Onneksi, kun jotenkin kauhistelin jos hänelle nousee kauhean korkea kuume. On kyllä jännää, että hän on säästynyt tähän mennessä kaikilta flunssilta ja kuumeilta, mutta sitten meillä on käyty läpi viikon vanhana märkärupi( yksi patti kiveksissä, ei onneksi muualla) ja nyt vesirokko. Tätini kävi eilen tässä meillä kääntymässä (äitini sisko) ja manailin hänelle tätä asiaa, mutta tokaisi, että sinänsä ollaan hänen mielestään päästy helpommalla koska se ainainen räkätauti ja tukkoisuus vasta hermoja raastavaa onkin. Ja tottahan se on!

Viikon vanhana kun meille ilmeni tuo märkärupi ja jouduttiin Naistenklinikalle sisään yhdeksi yöksi, olin aika rikki. Synnytyksestä oli kulunut viikko ja voimat aika vähissä ja sitten pienokaiselleni laitettiin jo katetria päähän ja sen kautta lääkittiin. Oli kyllä itku niin herkässä silloin ja vieläkin tulee kyyneleet silmiin vaikka kyse ei ollut mistään sen vakavammasta. Mutta toinen oli niin pieni ja jo letkuissa kiinni, niin kyllä teki pahaa. Itkin oikeasti aina, kun joku lääkäri tai hoitaja tuli käymään. Sille ei vaan voinut mitään. Yksikin hoitaja vain odotti siinä vierellä hiljaa sanoen vain, että puhut sitten kun pystyt ja minä siinä hiukan jopa nauraen, että näille kyyneleille ei vain tule loppua kun katson poikaa vaikka yritän :) Onneksi päästiin yhden yön jälkeen kotiin ja lääkittiin sitten ihan suun kautta loput antibiooteista.

Pojalle taitaa kehittyä hyvä vastustuskyky kiitos noiden tautien näin varhain! Toivotaan..

Tänään on tyttökin kotona, niin saa puuhastella kaikenlaista:) Kohta leikitään kuulemma pupuilla. Ja vitsi, minulle tulee aina silloin tällöin kauhea vimma muuttaa ja nyt löytyi kyllä sellainen kohde jota on pakko harkita oikein vakavissaan. Tänne kyseiseen kyläpahaiseen olen halunnut muuttaa.. Jos asiasta jotakin tulee, niin kertoilen täällä. Hiukan neliöitä lisää kaivattaisiin, nyt niitä on 75. Parikymmentä lisää riittäisi, kiitos:) En tarvitse mitään huvilaa, vaikka muuttaisin kyllä jos olisi mahdollista, mutta pojalle oma huone olisi kiva!

Jään siis tänne haaveilemaan:)

Pikkuisella vesirokko

Hiljaiselo blogin puolella jatkuu, sillä täällä on sitten toinen vesirokkopotilas ja viimeinen.. Eilen tultiin tytön kanssa illalla uimasta ja pikkuiselle vaippaa vaihettaessa huomasin jalkapöydällä vesikellon ja heti iski kauhea ahdistus pikkuisen puolesta ja omasta puolesta, taas EVAKKO!!!! Alkuun toivoinkin hänelle nyt myös rokkoa samalla, mutta kun tytöllä oli sen verran hurja niin tulinkin hiukan katumapäälle. No, onpa sitten sairsatettu tämä ilkimys pois meidän elämästämme. Toivottavasti!

Pikkuisella ei vielä ole kelloja paljon eikä ollenkaan kuumetta ja vitsi kun toivon, että pääsisi helpommalla kuin siskonsa. Aika näyttää! Toinen on vaan niin pieni, ei edes viittä kuukautta vielä:( Pirteä poitsu on ollut, mutta tykkää kyllä enemmän kuin yleensä olla myös äidin sylissä hellittävänä!

Kirjoittelen kuulumisia kun jaksan. Tänään tytöllä on viimeinen tanssitunti ja he esittävät prinsessatanssin:) Hän aikoo laittaa Lumikkimekon päälle ja kruunun päähän <3 Harmittaa kyllä kovin, koska emme molemmat nyt rokon takia pääse paikalle. Täytyy menijän vaan kuvata tanssi niin molemmat näkevät. Tyttö vaan on ollut niin innoissaan siitä, että me KAIKKI tullaan katsomaan mutta tällä kertaa ei onnistukkaan:( 

Raitaa, raitaa :)

Tämä soittokirja on tytön vanha ja taas hyvässä käytössä !

Tytön yksi lempparimuistipeleistä, muumilotto!

Vaniljantuoksuinen kynttilä IKEA:sta.

Meillä ihan ehdoton istuin, STOKKEn Tripp Trapp Newborn set! 

Ylempi kuva otettu tänään ruokaillessa, hymyissä suin:) Kunhan jatkuisikin niin!

Päivänjatkoja!

Tonttupolulle

Tänään näkee tyttö vihdoin Joulupukin. Öitä on laskettu maanantaista saakka:) Edellisinä vuosina ei ole uskaltanut kyseisessä tapahtumassa mennä pukkia moikkaamaan, mutta tänään kuulemma uskaltaa! Viime vuonna uskalsi juuri ennen jouluaattoa käydä Jumbossa moikkaamssa pukkia ja muoria, joten ehkä hän oikeasti tänä vuonna menee, eikä jonotella vain lämpimikseen:)

Tänä vuonna Tonttupolulla nähdäänkin monia ystäviä, jee.. Evakko päättyy lopullisesti siis! Viimeisetkin kuivuneet rakkulat ovat nyt tipotiessään. Eilen käväistiin hiukan kaupoilla ja syömässä ja tyttö sai lelunsa. Oli iloinen tyttönen <3 ja vanhemmat, kun tyttö vihdoin on selättänyt vesirokon:) Viheliäinen tauti..

          Kuva

Mutta nyt pikku hiljaa päiväpuuhiin ja lounaan tekoon. Tulisipa ihan pikkiriikkisen lunta ja pakkasta, niin tonttuilu tuntuisi luontevammalta:) Vaikka pelkkä lasten ilo saa jo varmasti joulutuulelle ja hyvän mielen :)

P.S. Viime yönä nukuttiin hiukan paremmin. En tiedä, oliko särkylääkkeellä vaikutusta. Niin kovasti puree kaikkea ja kuola valuu, että luulen että ne hampaat kiukkuuvat ja sai lääkkeen avulla paremmin nukutuksi! Ensi yöksi en anna, ellei nyt illalla ole jo tosi kiukkuinen ja oikein näe, että hampaita särkee!

Huutoa, itkua, naurua, unta...

Mitä vielä :) otsikko kuvaa tätä arkea! Äidin silmät aukeaa aika kehnosti nykyään aamuisin. Tämä ennen ja yleensä niin aamuvirkkuihminen ei tälllä hetkellä kyllä jaksa aamuisinkaan oikein mitään tehdä ennen paria kuppia kahvia. Eilen illalla pikkuinen huusi kuin syötävä nukkumaan mentäessä enkä voi uskoa syyksi muuta, kuin että johonkin oikeasti sattui. Huuto oli sellaista.. Toinen oikein tärisi! Lopulta rauhoittui ja nukkui ainakin pari tuntia ennen ensimmäistä herätystä. Luulen, että särky voisi johtua uusista hampaista. Saadaanko kohta lisää kahden alahampaan kavereiksi <3 Rauhoittui nimittäin sen jälkeen, kun olin toisella yrittämällä saanut panadolin annettua:(

 

Nyt meillä on jo reilu puolisen tuntia nukuttu aamupäikkäreitä, kello vasta yli kahdeksan. Äidin kahviaika ja tytön My Little Pony-aika :) Pienimies ei jaksanut olla hereillä aamusta edes tuntia.. Vai tuleeko rokko nyt hänelle...

 

Eilen jaksoin lähteä pienelle juoksulenkillekin koiran kanssa kun mies tuli töistä. Laitoin oikein saunan päälle, jotta pääsin sinne lämmittelemään lenkin jälkeen. Mutta, mutta.. Nyt tuntuu, kun flunssa yrittäisi vallata kropan:( Täytyy käydä tänään apteekissa ostamassa hiukan sinkkitabletteja.

 

Ja, tytön viimeisetkin rakkulat ovat nyt oikeasti kuivuneet.. Vaikka neuvolassa sanoivat jo toissapäivänä, että ei se enää mitään tartuta, taipeissa pysyvät pitkään mutta silti oli sellainen pieni epäilys. Taitaa nämä neidit lähteä tänään vierailemaan Jumbossa illalla. Lupasin että tyttö pääsee tervehdyttyään lelukauppaan ostamaan jonkin uuden lelun, kun on ollut niin reipas. Lupauksen tein rokon alkaessa:) Sääliksi kävi toista. Ja sitten pääsee vaikka syömään! Jeeee!!!

 

Eilen piti taas keksiä jotakin pientä puuhaa, kun en jaksa koko ajan leikkiä jotakin:) Kauhea äiti, mutta sellainen olen. En ole sellainen, joka jaksaisi aamusta iltaan VAIN leikkiä lasten kanssa jotakin. Tykkään tehdä jotain muutakin, kuten askarrella tai leipoa. Se on minun ja lasten juttu. Mies taas jaksaa kyllä istua lastenhuoneenlattialla vaikka tuntikausia ;) hih.. Mutta siis, leivottiin sitten joulutorttuja! Tyttö ei ole luumuhillon suuri ystävä, joten hän teki itselleen kaksi torttua, jossa oli hilloa vain pienen pieni läntti. Toisen söi itse ja toisen söi koira :) Toista sai syödä olohuoneessa kun nukutin pikkuista ulkona. Koiran telkesin eteiseen siksi aikaa. Tiesin, että seuraavanlaisesti muutoin käy :) :

 

No, tulin sisälle ja ajattelematta avasin eteisen oven ja yhtään huomaamatta että koirakin siitä livahti ja suoraa päätä siis joulutortun kimppuun. Herra tekee nuo sen varkaudet aina myös niin hiljaa, että en tätäkään heti huomannut. Siinä vaiheessa tajusin, kun herra tönötti nojatuolin edessä häntä alhaalla ihan hiljaa :) Ja mussuttaen joulutorttua ja siitähän se meidän neiti riemastui :) Hoh, hoijaa, ja se oli vielä se viimeinen torttu jossa oli vähän sitä hilloa :) Tyttö oli jättänyt tortun rahin päälle, kun ei ollut jaksanut syödä sitä kokonaan. Koira lähti eteiseen hetkeksi takaisin tämän episodin jälkeen :)

 

 

 

 

 

Tuo meidän karvaturri on kyllä niin ahne.. Joskus on seurattu miehen kanssa, kuinka ovelasti se varkautensa tekee. Muistan kerran, jokin aika sitten kun olohuoneen pöydälle oli jäänyt jotain ja huomasin kun herra jotain siitä pöydältä hiiren hiljaa otti. Se oli kuin hidastetusta leffasta. Päätin, että en sano vielä mitään vaan seuraan. Se otti sen jutun, olikohan taas joku tytön leipä tai keksi, peruutti hitaasti häntä alhaalla, meni pikku hiljaa matalaksi ja ryömi korvat sivuilla hitaasti pöydän alle syömään saalistaan :D Se on kyllä sellainen, ettei voi kuin välillä vain nauraa! Se verran näkee herra vaivaa ryöstöilleen. Tätä ennen se on tietenkin jo vahtinut tätä "saalistaan" ja miettinyt, että milloin voi hyökätä.

 

Että tällaista. Toivottavasti ensi yönä nukuttaisiin oikein makoisasti ja huomenna pirteänä tonttupolulle:) Otsikko kuvaa tämmänhetkisiä tunteita, mutta ihan normaalejahan nuo ovat :)

Pientä piristystä kaivattaisiin!

On kyllä nyt ihan tarpeeksi kauan ollut synkkää ja sateista:( Täällä ainakin toivotaan hiukan lunta ja pakkasta niin olisi pikkuisen valoisampaakin. Tämä kolmas viikko kotonakin alkaa masentamaan. Tytöllä on vielä varpaissa muutama rakkula, joiden toivoisin nyt vihdoin rupeutuvan , jotta päästäisiin tulevana viikonloppuna esimerkiksi MLL:n Tonttupolulle, jossa ollaan vierailtu joka vuosi! Siitä alkaa sellainen pieni joulunodotus aina :)

 

Mutta voipi siis olla, että joudutaan jättämään väliin..

 

Eilen iski ihan kunnolla illalla masennus tästä kotona olosta, jo ihan tytönkin puolesta. Illallla kyllä sanoin hänelle, että äiti on kyllä niin ylpeä kun olet ollut todella reipas tämän rokon aikana ja käyttäytynyt kotonakin melko mallikkaasti :) Muutaman kerran olen saanut kunnolla räjähtää jostain, mutta osasyynä on tainnut olla myös tämän äidin ahdistus kotona olemisesta. Olen kyllä pyytänyt anteeksi jälkikäteen! Kahteen ja puoleen viikkoon en ole tavannut ystäviä taikka vieraillut oikein missään, tuntuu ihan ikuisuudelta. Ja sitten jos pienelle tulee myös rokko... Kaksi viikkoa lisää!  Onneksi piipahdin viikonloppuna siellä pikkujouluissa. Toisaalta toivon, että rokko olisi nyt tällä kertaa molemmilla mutta sitten taas en! Kylläpäs on valituspäivä..

 

Yleensä puran nämä ystävälleni, jonka kanssa soitellaan monta kertaa päivässä. Purin kyllä tänäänkin, mutta jotenkin nyt edelleen puhututtaa! Ensimmäinen puhelumme on aina viimeistään yhdeksän aikoihin aamulla :) Se taitaa olla molempien henkireikä, jos ei muita juuri näe. Ja on se ihanaa, kun on joku kenelle voi aina soittaa ja valitella asioista, jotka ovat sille toisellekin jokapäiväisiä asioita:) Meidän tytöt ja pojat ovat suht samanikäisiä.. Meidän keskustelut pyörivät siis useimmiten edellisen yön heräämiskerroissa, ruokaluasioissa, yms.. Eli kaikessa sellaisessa, mitkä ovat meille molemmille tällä hetkellä hyvinkin ajankohtaisia :) Ei niitä muut ehkä jaksaisi kuunnella.

 

Pienempi nukkuu jälleen aamupäikkärit sisällä, joten nyt keksimme tytön kanssa jotakin puuhaa. Eilen leivottiin sitten lettuja ja sain itse melkein pidettyä näppini niistä erossa, mutta en ihan. Söin yhden :) Otin liian ison pannun, kun niitä paistelin. Hölmö... Rasvaa tietty levitin kaikkialle, mutta taikinaa en, niin viimeistä lettua paistettaessa alkoi palohälytin soimaan :) hih.. Tietty, jos levität rasvaa kaikkialle, mutta et taikinaa niin se ylimääräinen rasva palaa siellä ihan yksinään koko ajan. No, toimiipahan hälytin :)

 

Hei, hei...Tänään ei kyllä leivota mitään, jottei tule taas repsahduksia.

Junarata!

Brio:n junaradalla jaksaa leikkiä hiukan vanhemmatkin :O Ensimmäisenä oleva veturi on pikkuveljieni vanha ja tyttö tykkää siitä kovasti. Harmikseen se ei vaan liiku enää automaattisesti, mutta äänet on onneksi tallella! Tyttö sai oman junaratansa silloin, kun luopui tuteistaan 2 vuotiaana pupuvauvoille :)  Ihana muisto siis <3

Evakko jatkuu edelleen...

Mitäköhän sitä tänään keksisi täällä sisällä... Taidetaan leipoa jossain vaiheessa, kunhan äidin silmät aukeaa :) Lettuja, pannukakkua vai jotain muuta? :) Tätä tuo sää ja evakko teettää :)

Kuten kuvista näkyy, meillä haetaan piristystä tähän synkkyyteen erilaisilla jouluvaloilla :) 

Päivänjatkoja..

Paremmin nukuttu yö :)

Huomenta :)

Pakko vaan tulla kertomaan, että vihdoin, neljän huonon yön jälkeen meillä nukuttiin suht hyvin. Vain KAKSI herätystä :) Eli se nyt on tuon ikäiselle aivan normaalia! Molemmat kerrat syötiin, joten pieni tankkausvaihe pikkuisella varmaan menossa, kun iltapalaksikin meni hiukan sosetta ja 1,5purkkia tuttelia. Yöllä sitten tyhjennettiin äidin maitovarastot, vaikka hiukan jännitti kun illalla pienimies nappasi sen verran kovaa äidistä kiinni, että sattui rintaan aika pitkään.. Autsss, mutta ehjänä ollaan! Noilla kahdella hampaalla saa vaan niin hyvin kiinni, taitaa pieni mies ajatella :)

Luulin jo, että vesirokkokin olisi selätetty ja olisi enää pelkkiä rupia jäljellä, mutta kylvyn yhteydessä löytyikin vielä kuusi vesirakkulaa varpaiden välistä :( Ne eivät onneksi vaivaa millään lailla, mutta evakko siis jatkuu vielä, huoh..

Pirtsakkaa pakkaspäivää kaikille. Tulisi jo hiukan lunta, niin ei tarvitsisi noita koiran tassuja aina pestä. Pääsisiköhän sitä tänään vesijumppaan? Ja jonain päivänä sovittelemaan hääpukuja :)

Jälleen sisäpäivä!

Ulkona on myrskynnyt kokopäivän ja täällä on keksitty kaikenlaista puuhaa sisällä! Nyt pienempi nukkuu iltapäikkäreitään ja tyttö löhöilee viltin alla sohvalla <3 Ja äiti koneella:) Isi lähti syömään oman isänsä ja veljensä kanssa. Me ollaan vielä evakossa vesirokon vuoksi!

Kävin eilen Maku Hair & Beautyn pikkujouluissa ja oli todella kivaa. Ei vietetty siellä siskon kanssa kuin reilu pari tuntia, mutta siinä ajassa kerittiin nauttia hyvästä stand up:sta ja musiikista. Ja kyllä maistui kuohuviini vuoden tauon jälkeen hyvältä :) Tämä äiti nautti. Ja ihanaa kun tänään ei ole mitään pahaa oloa. Väsymystä kyllä, minkä vuoksi mies ostikin kaupasta pienenä anteeksipyyntönä :) ruusuja ja suklaata, kun minäkin sain valvoa jälleen viime yönä:/ Kiitos rakkaus:) Oli sovittu että minä saan kyseisen yön nukkua, niin olisin saanut hiukan univelkoja pois, mutta kyllä minä aika monta kertaa taas sängystä nousin pientä hyssyttelemään.. Mies kyllä myös, mutta mutta! Päivällä pikkuinen kyllä nukkuu hyvin, mutta öisin ei enää. Se niistä maratooneista :) Ainakin nyt!

Illanjatkoja! Minä yritän nyt katsella hiukan häihin liittyviä juttuja, ennen kuin pieni herää :)

Pikkujouluja...

Nyt on vesirokko melkein ohi, jeee :) Rupia enää tytöllä pitkin kehoa, mutta uusia rakkuloita ei! Tämä mamma taitaa siis uskaltaa lähteä tänään käymään uuden kampaamon pikkujouluissa, tulossa Mari ollaan :) Itse en autolla lähde, vaan siskon kyydissä. En usko että myöhään menee, sillä en ole raskausajan jälkeen juonut lasiakaan viiniä tai muuta :) Yksi lasi kuohuvaa tai muuta varmasti siis riittää minulle ja kotia :) Muutenkin on taas viime yöltä hiukan univelkaa, kun pienimies ei taas tykännyt oikein nukkua. Joku 4 kuukauden vaihe menossa, jolloin halutaan viettää yöt äidin tai isin sylissä tai rinnalla. Olimme jo melkein luopuneet imetyksestä, mutta nyt hiukan olen taas pumppaillut ja antanut rintaa varmuuden vuoksi, jos vesirokko pojallekin tulee. Ehkä herra silloin rauhoittuisi tissille helpommin ja varmuudella söisi myös :( Katsotaan miten käy..

Eilen anoppi ja tyttö askartelivat piparkakkutalon valmiiksi. Minä kasasin talon poitsun nukkuessa ja he koristelivat. Ja hieno tuli :) Hiukan erilainen tuli kuin viime vuonna. Silloin tyttö vaan laitteli vaahtokarkkeja ja muita herkkuja minne sattuu, mutta tänä vuonnna hänellä oli aivan täysin varmat otteet koristelussa. Ei ollut anopillakaan sananvaltaa :) Täytyy vielä viikonlopun aikana koristella loppuun. Kuorrutteet ja tomusokeri puuttuvat :)

Nyt pienimies nukkuu taas jo toisia pitkiä päikkäreitään. Nukuttaisiinpa ensi yönäkin, jooko :) Mies on kyllä vahtivuorossa, jos taas valvotaan..

Hauskaa päivää ja iltaa kaikille! Minä odotan myös iltaa ja illanesityksia. Luvassa kuulemma Stand Up:ia.. Eilen näytti vaaka jälleen yhden kilon vähemmän, niin voi hyvillä mielin laittaa jotakin kivaa päälle, toivottavasti :)

Vesirokkoa :(

Nyt on vierähtänyt melkein 2 viikkoa, etten ole blogiin kerinnyt kirjoittelemaan. Ensin mies oli viime viikon reissussa ja päivät menikin lenkkeillen ja ollen lasten kanssa ja tämä viikko alkoi vesirokolla:( Tyttö valitteli tiistaiaamuna mahakipua. Päätin sitten mitata kuumeen ja mittari näytti 37,4. En tiedä miksi, mutta kurkkasin hänen mahaansa ja huomasin pieniä näppylöitä ja selässä myös. Ehkä osasin aavistella vesirokkoa, sillä tarhassa sitä on ollut paljon.

On kyllä sellainen tauti, oikein inhottaa. Itse olen kyseisen taudin sairastunut pienenä kuulemma aika rajuna ja niin tietysti nyt tyttökin. Voi raukkaa :( Viime yö vuoroteltiin miehen kanssa hänen vierellään ettei päässyt raapimaan ja rasvailtiin näppyjä. Onneksi sain edes jonkin verran nukutuksi, toisin kuin sitä edellisenä yönä. Silloin neiti huuteli että äiti rasvaa ja pieni mies ruokaa. Huh, huh.. On kyllä ollut rankkaa, mutta tytöllähän tässä on tukalat oltavat, ei minulla. Ja vaikka olisikin hiukan univajetta, niin jotenkin kummasti sitä aina jaksaa, jos täytyy hoivata ja pitää huolta omasta kipeästä lapsesta!

Ehkä ensi viikolla saisi hiukan levähtää ja nauttia taas tästä  maailmanmenosta. Odotin sitä jo tältä viikolta, kun viime viikko oli myös aika hektistä täällä yksin tämän pesueen kanssa. Nyt tulevana viikonloppuna olisi minun kummipojan 2 vee synttärit ja ihanan Marin ( Maku Hair&Beauty) kampaamon kastajaisjuhlat ja pikkujoulut, mutta synttärit nyt ainakin lasten osalta jää ja pikkujouluihin voin tietty mennä käymään, jos lapset ovat terveitä tai terveempiä. Mutta katsotaan.. Hiukan jännittää, saako pieni herramma rokon nyt?! Lääkäri sanoi, että vauvoilla olisi puoleen vuoden suoja saatuna äidiltä kohdussa jos äiti on sairastanut. Jää nähtäväksi.. Toivottavasti ei vain olisi tullessaan yhtä raju, kuin isosiskollaan!

Tässä muutama kuva meidän rokkopotilaasta. Kasvokuva tältä aamulta, ovat onneksi jo rupivaiheessa suurin osa :O)

Lomahaaveiluja ja päivänkuulumisia!

Melkein joka kerta, kun mies lähtee reissuun niin tyttö kysyy, " Äiti, milloin mä pääsen lentokoneeseen?" Viimeksi siis tänään:) Ja siitä innostuneena katselin hiukan matkoja ensi huhtikuulle. Haaveissa oli jo viime keväänä, että oltaisiin päästy nyt syksyllä, lokakuussa reissuun, kun vauva olisi parin kolmen kuukauden ikäinen mutta siitä ei nyt tullut mitään. Ehkä siis keväällä!?

 

Viime keväänä oltiin Canarian saarilla ( ensimmäisen kerran sitten oman lapsuuden) ja se oli siinä tilassa ihan ok paikka. Raskausviikkoja oli noin 20 täynnä ja hiukan ehkä päälle ja minua supisteli aika reippaasti, niin loma meni siinä altaalla maatessa ja mies ja appivanhemmat leikkivät tytön kanssa :) Oli kyllä niin erilainen loma. Puolet lomasta meni stressaten, että synnytänkö siellä vai pääsenkö yhdessä kasassa kotia. Kun kotiinlähtöpäivä alkoi lopulta lähestymään, rentouduin minäkin ja supistelut lakkasivat. Kotimatkalentokin tuntui niiiin luksukselta verrattuna menomatkaan, jolloin istuin miten missäkin asennossa kun vaan poltteli. Milloin oli jalat miehen sylissä ja milloin ristissä... Huh huh..

 

Siinä tilassa matkalle lähtö tuntui todella suurelta asialta ja meinasin jäädä kotiin vaikka lääkäritkin sanoivat, että senkun lähdet, se tekee vaan hyvää ja auttaa juuri rentoutumaan jota tavoiteltiinkin. Mutta kun kyse ei ollut pelkästään sinusta itsestä, niin en varmaan viikkoon ennen lähtöä miettinyt mitään muuta. Makoilin vaan kotona ja toivoin, että polttelut lakkaisivat. Olin ollut sairaslomalla töistä jo pari kolme viikkoa ainakin ennen reissuun lähtöä ja ehkä senkin takia podin huonoa omaatuntoa. Mutta loma teki siis lopulta tehtävänsä ja herra syntyi viikon yliaikaisena :) Se niistä supisteluista.

 

Olisi ihana päästä reissuun keväällä, sillä pienenä tuliaisena voisi olla hiukan ruskettuneempi iho häitä varten:) Nimittäin toukokuussa ei välttämättä täällä ole vielä mitään rantakelejä.. Tai eihän sitä tiedä! Niin varmaan:) Katselin matkoja Kreetalle. Ei sielläkään mikään helle olisi, mutta en tarvitse mitään kunnon kuumuutta noiden lasten kanssa. Sinne lentäisi vain sen noin neljä tuntia ja olisi mielestäni juuri ihanneaika pojan ensimmäiseksi lennoksi. Tyttö lenteli 10kk ikäisenä ensimmäisen kerran Milanoon ja sinne lento oli myös 3-4tuntia ja oli juuri passeli ja hyvin meni. Taisi nukahtaa kun kone nousi ja heräsi, kun laskeuduttiin. Pikkumies olisi siis melkein samanikäinen juuri silloin.

 

Ja ihanahan se on katsella tuollaisia rantalomia kun ulkona sataa vettä kaatamalla pitkin päivää:( Joka lenkin jälkeen ollaan kyllä oltu aivan märkiä tänään. Toivottavasti huomenna ei sataisi vettä, kiltti...:) Tyttö lähteekin huomenna anoppilaan muutamaksi yöksi, niin pääsee tämä mamma ehkä hiukan helpommalla. Vaikka ikävä tyttöä tulee ja sitä kokoaikaista puheen pärinää mutta mummilassa saa täyden huomion, niin varmasti nauttii:)

 

Toivotaan siis että loppuviikosta ei sataisi, niin minun ei tarvitsisi ärräpäitä huudella tuolla ulkona toisille koiranulkoiluttajille taikka pyöräilijöille, jotka eivät soita kelloa vaan suhahtavat puolen metrin päästä ohi... Mikäkökän siinä on oikeasti niin vaikeaa?? Itselläni on pyörässä ainakin kello ja sitä kyllä käytän, jos näen että edessä vaikka vanhemmat ihmiset kävelevät tai aikuiset vaunujen ja koirien kanssa. Montakohan kertaa viikossa säpsähdän kun pyöräilijä pyöräilee täysillä takaatapäin ohi aivan vierestä? Onneksi ei ole vielä käynyt mitään, mutta pelkään että koiramme tai tyttömme jää esimerkiksi alle.

 

Käytetään siis kelloa ja huom! Koiranulkoiluttajat, joilla on pieni koira. Olkaa kilttejä, älkääkä jääkö seisomaan paikoillenne kun koiranne laittaa stopin. Jos huomaatte että vastaantuleva koira ei myöskään pysähdy ja sen omistaja ottaa koiransa vierelle ja jatkavat matkaa, niin jatkakaa tekin. Näin ollen kyseinen kohtaaminen kestää vähemmän aikaa eikä tule turhia uhoamiskohtauksia tms. Jos minä pääsen yli 20kg koirani (joka ei ole täydellinen, tykkää haukkua ja rähjätä jos on sillä tuulella) ja vaunujen kanssa ohi, niin pääsette kyllä tekin:) Kiitos!

Day 1.

Ensimmäinen päivä takana...Huh... Molemmat lapset nukkuvat, minä istahdin iltapalani kanssa sohvalle ja avasin koneen, koska telkkaristakaan ei tule mitään. Ajattelin mennä nukkumaan heti kun lapset nukahtavat, mutta otan itselleni tämän pienen hetken koska pikkumies herää melko varmasti about tunnin kuluttua. JOKA ILTA:) ja sitten jatketaan unia:)

 

Tänään jätimme väliin rakkaan ystäväni tyttären 6v. synttärit. Paljon onnea prinsessa..:) Harmittaa, mutta nyt kun pyöritän tätä taloa yksin tästä päivästä ensi perjantaihin niin en suoraan sanoen jaksanut lähteä. Ja juhlat kun eivät olleet ihan "naapurissa" :) Täytyy nähdä synttärisankari joku toinen päivä ja antaa lahja. Nyt jäi kyllä väliin kyseisen sankarin äidin ihanat tarjoilut:(

 

Tuntuu, että tällä hetkellä päässä pyörii niin monia asioita että tekisi vain mieli sulkea koko pää... Häät, miehen ulkomaanreissut, koti, liikunta.... Häät varsinkin, mutta niiden pohdiskeluun ei oikein tunnu jäävän aikaa ja senhän tiesin:) Jos tuo herra nyt loppuvuoden pysyisi tässä maassa niin saisin ehkä jotain aikaiseksi jokaisella mainitsemallani osa-alueella. Kävin yhdessä koruliikkeessä kyselemässä perjantaina sormusta, josta ehkä mainitsin?! Sormus olisi kyllä sellainen mitä toivon, mutta katsotaan miten käy! Sitten olisi yksi asia häistä hoidettu jälleen. Tai eihän tässä nyt ole niin paljoa vielä tehtykään, kuin pyydetty kaasot ja bestmanit, juhlapaikka ja siinäkö ne oli..Mmmmhhh, sillä lailla :) Onneksi on aikaa vielä!

 

Nyt on kyllä pää niin tyhjä, että sammutan koneen ja menen nukkumaan! Katsotaan, kerkiääkö pienimies heräämään :)

 

Kerkesi, joten nyt on poika syötetty ja äippä nukkumaa:) Öitä!

Pientä halloweenin juhlimista!

Lupasin tytölle viikolla, että koristelen kotiamme Halloweenin kunniaksi pyhäinpäivänä ja tänään on sitten leivottu halloween kakku ja muffineja sekä leikitty halloween palloilla. Wc:n edessä roikkuu luuranko kiiluvine ja välkkyvine silmineen, jota täytyy kätellä ennen kuin wc:hen saa astua :) Viime vuonna juhlittiin tyttökavereiden ja heidän lastensa kanssa meillä Halloweenia ja pidin siitä, mutta tänä vuonna juhlat jäi järjestämättä. Aika vain meni.. Ensi vuonna kyllä jälleen! Tervetuloa tytöt siis:)

Vitsi muffineista tuli hyviä, nam. Meidän piti aluksi tehdä tiikerikakku, mutta sitten neiti saikin tehdä oman pienen tiikerikakun ja lopuistaa taikinoista tehtiin muffineja. Irtosivat täydellisesti vuoista, vaikka hiukan taas muokkailin reseptiä omanlaisekseni. Miksen joskus vain voisi tehdä kuten reseptissä sanotaan:) EN!:) Laitettiin muffineihin vielä sisälle ylläreiksi omar-suklaapalat kun kaapista sellaista löytyi.

Ostin eilen kukkakaupasta kaksi hortensia oksaa. Huomasin oksat, kun kävin ostamassa haudalle seppeleen. Onneksi kävin eilen, kun tänään on noin synkkä ilma. Ei olisi kiva mennä! Ihastellessani kukkia tänään tuossa maljakossa tulin siihen päätökseen, että hääkimppuni tehdään tuollaisesta oksasta ja kukat juhlapaikalla ovat hortensioita. Niin ihania <3

Rauhallista ja leppoisaa loppupäiväää teille. Huomenna täällä alkaa taas yksinhuoltaja-arki kun mies lähtee reissuun. Sen takia on mielikin ollut hiukan apeana muutaman päivän:( Mutta kyllä se siitä.. Aina kun on alkanut kiukuttaa, niin olen pakannut pikkuisen vaunuihin nukkumaan ja lähdetty koiran kanssa lenkille haukkaamaan raitista ilmaa :)