Huutoa, itkua, naurua, unta...

Mitä vielä :) otsikko kuvaa tätä arkea! Äidin silmät aukeaa aika kehnosti nykyään aamuisin. Tämä ennen ja yleensä niin aamuvirkkuihminen ei tälllä hetkellä kyllä jaksa aamuisinkaan oikein mitään tehdä ennen paria kuppia kahvia. Eilen illalla pikkuinen huusi kuin syötävä nukkumaan mentäessä enkä voi uskoa syyksi muuta, kuin että johonkin oikeasti sattui. Huuto oli sellaista.. Toinen oikein tärisi! Lopulta rauhoittui ja nukkui ainakin pari tuntia ennen ensimmäistä herätystä. Luulen, että särky voisi johtua uusista hampaista. Saadaanko kohta lisää kahden alahampaan kavereiksi <3 Rauhoittui nimittäin sen jälkeen, kun olin toisella yrittämällä saanut panadolin annettua:(

 

Nyt meillä on jo reilu puolisen tuntia nukuttu aamupäikkäreitä, kello vasta yli kahdeksan. Äidin kahviaika ja tytön My Little Pony-aika :) Pienimies ei jaksanut olla hereillä aamusta edes tuntia.. Vai tuleeko rokko nyt hänelle...

 

Eilen jaksoin lähteä pienelle juoksulenkillekin koiran kanssa kun mies tuli töistä. Laitoin oikein saunan päälle, jotta pääsin sinne lämmittelemään lenkin jälkeen. Mutta, mutta.. Nyt tuntuu, kun flunssa yrittäisi vallata kropan:( Täytyy käydä tänään apteekissa ostamassa hiukan sinkkitabletteja.

 

Ja, tytön viimeisetkin rakkulat ovat nyt oikeasti kuivuneet.. Vaikka neuvolassa sanoivat jo toissapäivänä, että ei se enää mitään tartuta, taipeissa pysyvät pitkään mutta silti oli sellainen pieni epäilys. Taitaa nämä neidit lähteä tänään vierailemaan Jumbossa illalla. Lupasin että tyttö pääsee tervehdyttyään lelukauppaan ostamaan jonkin uuden lelun, kun on ollut niin reipas. Lupauksen tein rokon alkaessa:) Sääliksi kävi toista. Ja sitten pääsee vaikka syömään! Jeeee!!!

 

Eilen piti taas keksiä jotakin pientä puuhaa, kun en jaksa koko ajan leikkiä jotakin:) Kauhea äiti, mutta sellainen olen. En ole sellainen, joka jaksaisi aamusta iltaan VAIN leikkiä lasten kanssa jotakin. Tykkään tehdä jotain muutakin, kuten askarrella tai leipoa. Se on minun ja lasten juttu. Mies taas jaksaa kyllä istua lastenhuoneenlattialla vaikka tuntikausia ;) hih.. Mutta siis, leivottiin sitten joulutorttuja! Tyttö ei ole luumuhillon suuri ystävä, joten hän teki itselleen kaksi torttua, jossa oli hilloa vain pienen pieni läntti. Toisen söi itse ja toisen söi koira :) Toista sai syödä olohuoneessa kun nukutin pikkuista ulkona. Koiran telkesin eteiseen siksi aikaa. Tiesin, että seuraavanlaisesti muutoin käy :) :

 

No, tulin sisälle ja ajattelematta avasin eteisen oven ja yhtään huomaamatta että koirakin siitä livahti ja suoraa päätä siis joulutortun kimppuun. Herra tekee nuo sen varkaudet aina myös niin hiljaa, että en tätäkään heti huomannut. Siinä vaiheessa tajusin, kun herra tönötti nojatuolin edessä häntä alhaalla ihan hiljaa :) Ja mussuttaen joulutorttua ja siitähän se meidän neiti riemastui :) Hoh, hoijaa, ja se oli vielä se viimeinen torttu jossa oli vähän sitä hilloa :) Tyttö oli jättänyt tortun rahin päälle, kun ei ollut jaksanut syödä sitä kokonaan. Koira lähti eteiseen hetkeksi takaisin tämän episodin jälkeen :)

 

 

 

 

 

Tuo meidän karvaturri on kyllä niin ahne.. Joskus on seurattu miehen kanssa, kuinka ovelasti se varkautensa tekee. Muistan kerran, jokin aika sitten kun olohuoneen pöydälle oli jäänyt jotain ja huomasin kun herra jotain siitä pöydältä hiiren hiljaa otti. Se oli kuin hidastetusta leffasta. Päätin, että en sano vielä mitään vaan seuraan. Se otti sen jutun, olikohan taas joku tytön leipä tai keksi, peruutti hitaasti häntä alhaalla, meni pikku hiljaa matalaksi ja ryömi korvat sivuilla hitaasti pöydän alle syömään saalistaan :D Se on kyllä sellainen, ettei voi kuin välillä vain nauraa! Se verran näkee herra vaivaa ryöstöilleen. Tätä ennen se on tietenkin jo vahtinut tätä "saalistaan" ja miettinyt, että milloin voi hyökätä.

 

Että tällaista. Toivottavasti ensi yönä nukuttaisiin oikein makoisasti ja huomenna pirteänä tonttupolulle:) Otsikko kuvaa tämmänhetkisiä tunteita, mutta ihan normaalejahan nuo ovat :)