On kyllä nyt ihan tarpeeksi kauan ollut synkkää ja sateista:( Täällä ainakin toivotaan hiukan lunta ja pakkasta niin olisi pikkuisen valoisampaakin. Tämä kolmas viikko kotonakin alkaa masentamaan. Tytöllä on vielä varpaissa muutama rakkula, joiden toivoisin nyt vihdoin rupeutuvan , jotta päästäisiin tulevana viikonloppuna esimerkiksi MLL:n Tonttupolulle, jossa ollaan vierailtu joka vuosi! Siitä alkaa sellainen pieni joulunodotus aina :)
Mutta voipi siis olla, että joudutaan jättämään väliin..
Eilen iski ihan kunnolla illalla masennus tästä kotona olosta, jo ihan tytönkin puolesta. Illallla kyllä sanoin hänelle, että äiti on kyllä niin ylpeä kun olet ollut todella reipas tämän rokon aikana ja käyttäytynyt kotonakin melko mallikkaasti :) Muutaman kerran olen saanut kunnolla räjähtää jostain, mutta osasyynä on tainnut olla myös tämän äidin ahdistus kotona olemisesta. Olen kyllä pyytänyt anteeksi jälkikäteen! Kahteen ja puoleen viikkoon en ole tavannut ystäviä taikka vieraillut oikein missään, tuntuu ihan ikuisuudelta. Ja sitten jos pienelle tulee myös rokko... Kaksi viikkoa lisää! Onneksi piipahdin viikonloppuna siellä pikkujouluissa. Toisaalta toivon, että rokko olisi nyt tällä kertaa molemmilla mutta sitten taas en! Kylläpäs on valituspäivä..
Yleensä puran nämä ystävälleni, jonka kanssa soitellaan monta kertaa päivässä. Purin kyllä tänäänkin, mutta jotenkin nyt edelleen puhututtaa! Ensimmäinen puhelumme on aina viimeistään yhdeksän aikoihin aamulla :) Se taitaa olla molempien henkireikä, jos ei muita juuri näe. Ja on se ihanaa, kun on joku kenelle voi aina soittaa ja valitella asioista, jotka ovat sille toisellekin jokapäiväisiä asioita:) Meidän tytöt ja pojat ovat suht samanikäisiä.. Meidän keskustelut pyörivät siis useimmiten edellisen yön heräämiskerroissa, ruokaluasioissa, yms.. Eli kaikessa sellaisessa, mitkä ovat meille molemmille tällä hetkellä hyvinkin ajankohtaisia :) Ei niitä muut ehkä jaksaisi kuunnella.
Pienempi nukkuu jälleen aamupäikkärit sisällä, joten nyt keksimme tytön kanssa jotakin puuhaa. Eilen leivottiin sitten lettuja ja sain itse melkein pidettyä näppini niistä erossa, mutta en ihan. Söin yhden :) Otin liian ison pannun, kun niitä paistelin. Hölmö... Rasvaa tietty levitin kaikkialle, mutta taikinaa en, niin viimeistä lettua paistettaessa alkoi palohälytin soimaan :) hih.. Tietty, jos levität rasvaa kaikkialle, mutta et taikinaa niin se ylimääräinen rasva palaa siellä ihan yksinään koko ajan. No, toimiipahan hälytin :)
Hei, hei...Tänään ei kyllä leivota mitään, jottei tule taas repsahduksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti